Nykypäivänä moni huonekalu ostetaan koottavina paketeissa, jotka on mietitty logistiikan kannalta parhaiten toimiviin pakkauksiin, ja jokaiselle osalle on tarkoin määritelty paikka paketissa niin, ettei tyhjää kohtaa jää. Kaiken kruunaa ohjepaperi, jossa on luetteloitu hyllyn kokoamiseen tarvittavat osat pienintäkin ruuvia myöten, jotta loppuasiakas voi koota hyllyn kotonaan. Ennen Ikeaa huonekalut olivat kalliita, ja vaihtoehdot olivat vähissä.
Ikea ei kuitenkaan muuttanut alaa Suomessa pelkästään uudenlaisella markkinoinnilla ja konseptilla, vaan hinnalla. Ja hinnan mahdollisti viimeiseen asti viilattu hankintaketju, jossa joka ikinen tuote oli pilkottu pieniin osiin myös siellä hankintaketjun alkupäässä. Eli joka ikiselle ruuville, levylle ja osalle on laskettu tiukka hinta. Se tarkoittaa sitä, että se joka myy tai haluaa saada tuotteensa myytyä Ikealle, joutuu hiomaan omat prosessinsa yksityiskohtia myöden kustannustehokkaiksi, laadusta tinkimättä.
No mitä yhteistä tällä DBC:n kustannuslaskenta työkalulla ja koottavalla huonekalulla oikein on? Se, että tuotteen pienimmätkin osat ovat tärkeitä katteen kannalta. Jokainen työvaihe pienimmänkin osan teossa on ratkaiseva kun puhutaan lopullisesta hinnasta. Siksi jokaisen osan valmistusprosessin pitää olla kunnossa, samoin ostoprosessin. Ikea vaihtaa uskomattoman rohkeasti ja joustavasti tavaran toimittajaa. Sillä sen omat ostoprosessit on viritetty huippuunsa, ja jos heidän kanssaan haluaa tehdä kauppaa, on kyettävä samaan laadusta tinkimättä.
15.4.2021 | Vesa Eskelinen
